Circus for a psycho

Pitäisi vielä vähän jaksaa ja sitten alkaa kauan kaivattu kesäloma. Perjantai on polilla eka tapaaminen uuden hoitohenkilökunnan kanssa (uusi hoitaja sekä uusi lääkäri). En saisi stressata ja yritänkin välttää sitä, mutta tulee väkisinkin mieleen


Varmaan yli kuukauden ajan musta ei oo tuntunu miltään. Suurimman osan ajasta en tunne mitään. Välillä pintaan tulee pelko ja ahdistus. Ja kyllä mä parhaan ystävän kanssa olen iloinen ja hyvällä tuulella, mutta yksin tai muiden ihmisten kanssa niin ei oikein mitään. Tai sit pelko/ ja ahdistus.


Joskus tuntuu myös siltä että oon kuollut tai unessa. Melkein aina kun liikun yksin on tunne että joku/jotkut/kaikki seuraa mua. Ääniä ei tosin ole ollut. Pienimmätki räsähdykset saa mut pelästymään. En halua olla muiden kuin parhaan ystävän seurassa. Kenenkään muun kanssa en oikein osaa puhua ja kommunikoida. Tuntuu hirveen haastavalta, joten vältän kaikkia sosiaalisia kontakteja. Tuntuu, että sekoan kaikesta. Sekoan. Tulen hulluksi. Harhaluuloinen olo. Mä en osaa. Mä en tiedä. Mitä mä teen. Miten mun pitäisi selittää tää kaikki selkeästi siellä polilla perjantaina. Ei vittu mitenkään.