Sad

Aurinko on paistanut ihanasti jo monena päivänä. Se saa mut vähän paremmalle tuulelle. Loma ei oo alkanu hirveän hyvin. Mua on ahdistanut ja mä oon miettinyt paljon. Loma alkoi sillä että menin kattomaan wanhoja koululle. Oletin et se on hyvä idea ja kiva mennä sinne. Siellä oli mun pitkäaikainen ihastus,joka tanssi sen tyttöystävän kanssa. En tiennyt et sillä on tyttöystävä. Asiaa ei parantanut et ne tanssi koko ajan mun edessä (olin suht edessä istumassa ja näin melko hyvin). Se katsoi sitä tyttöä vinosti hymyillen ja sen katse oli palvova. Sen jälkeen en miettinyt koko päivänä mitään muuta kuin että sillä on tyttöystävä ja häpesin jollain tavalla että oon tykännyt siitä. En tiennyt mutta silti.

Mä en tiedä mitä mä teen mun elämällä. Tuntuu että mikään ei suju. Mua turhauttaa niin paljon. Koeviikko tulossa ja pitäisi lukea mut en jaksais millään. Pakko kai se on jos haluun päästä läpi noista kursseista. Haluan jo sen oman asunnon, ku en jaksa enää asua kotona. Vaikka tajusinkin eilen illalla et oon tosi yksin. Onhan mulla perhe ja paras ystävä, mutta on vaan tosi yksinäinen olo. Perheelle mä en voi kertoa mitään mistään. En mä halua puhua niille. Kyllähän mun paras ystävä kuuntelee ja tukee mut en jaksais vaivata sitä mun ongelmilla. Tai siis jaksaisin vaivatakin mut ne sanat ei vaan tuu mun suusta ulos. Tunnen itteni niin... kamalaksi ihmiseksi. En ees tiedä miksi. Tunnen vaan. Mä olen kamala. Anteeksi.

Eilen illalla kun kuuntelin musiikkia mietin etten jaksa enää. En jaksa enää tätä kaikkea. Haluan kuolla. Mut sitten toisaalta en halua kuolla, haluan elää täysillä. Oon vaan niin kyllästynyt näihin mun ainaisiin ongelmiin ja samoihin kaavoihin. Enkä voisi tehdä sitä mun parhaalle ystävälle ja perheelle. Haluan vaan pois.