1. maaliskuuta 2014

Happiness, is that you?

Joskus pari viikkoakin sitten ajatteln vielä voinko ikinä olla onnellinen. Mä en sitä vieläkään tiedä. En tiedä voinko koskaan olla täysin onnellinen. Oon huomannu lähipäivinä et koen onnellisuuden hetkiä. Kuten tänään, kun olin siskon vauvakutsuilla ja mulla oli hauskaa. Tai kun näin parhaan ystävän. Ja kun puhuin sen kanssa myöhemmin puhelimessa. Se on ihminen joka saa mut hymyilemään ja nauramaan kaikista helpoiten. Kiitos rakas että oot olemassa ja siinä mun vierellä♥ En pärjäisi ilman sua♥

Onnellisuus.Oon nyt saanu kokea sitä pieniä paloja. En saa innostua tästä liikaa. Huonoja hetkiä tulee mut paljon vähemmän kuin aikasemmin. Toivon, että parantuisin ja jaksaisin panostaa kouluunkin vähän enemmän. Kyllähän mä nytkin panostan mut en tarpeeks... Onnellisten hetkien jälkeen muistan yhtäkkiä, että oon huono ja kelvoton, huono ihminen. En tiedä pääsenkö mä ylös täältä. Pelkään koko ajan että vajoan takasin sinne pohjaan nyt kunn oon jo päässyt pari senttiä ylöspäin. Jos putoan pohjalle enkä enää pääsekään ylös? Mitä sit tapahtuu? Mitä mä sitte teen? Mä en tiedä..... Oon hukassa itseni kanssa.                                                                                                                                                    I'm getting higher but I'm afraid if I fall into ground. What if I don't have power to get up? What if I'm way too weak for that? I know what happens then. Then I lose this game. 

6 kommenttia:

  1. Muru oon ilonen, että pystyt kokemaan onnellisuutta :3 Älä luovuta, vaikka välillä tulee huonoja hetkiä, ne kuuluu elämään. ja oot ihan oikeessa; sä et voi koskaan olla "täydellisen onnellinen", mutta onnellinen sä voit olla ja tuut myöskin olemaan! :3 Sitä paitsi hyvä kysymys tässä oliskin se, et miten onnellisuus määritellään? Miten SÄ määrittelet sen? Mulle onnellisuus ei oo materiaa, se on sitä et on ihmisiä ympärillä, jotka välittää; ystäviä (sinä♥), perhe ja koti, tarpeeks tietoo ja kykyä selvitä ja ehkä tärkeimpänä se, et hyväksyy oman ittensä sellasena ku on. Ja et välittää itestää samalla tavalla ku läheisistä. Koska loppujenlopuks AINUT ihminen ketä sulla on, oot sinä ite. Kukaan ei voi tehä päätöksiä sun puolesta, kukaan ei voi ajatella sun puolesta ja mikä tärkeintä: kukaan ei voi koskaan olla sinä. Koska sä oot ainutlaatuinen, täydellinen sellasena kuin sä oot. Ja mä en usko siihen et "kukaan ei oo täydellinen", vaan siihen, et kaikki on täydellisiä just sellasena ku ne on. Ja sä oot sellanen♥ Nyt vaan tsemppaat tosi kovasti, mä oon sun vierellä täs koko ajan. Mä tiiän et sä tuut olee onnellinen. Vastoinkäymisiä tulee aina, eihän elämä oo ruusuilla tanssimista. Niiden ruusujen seassa on myös piikkejä. Mut niiden piikkien aiheuttamat haavat, oli ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä haavoja, sä pystyt selättämään ne!

    Anteeks kauhee romaanikommentti XD
    Mä uskon siihen, että sä tuut olemaan onnellinen. Mä tiedän sen. Mun muru♥

    VastaaPoista
  2. Mä en tiedä mitä mun pitäis sanoo... Oon tosi hämmentyny täst sun kommentista D: kiitos rakas♥ mä yritän tsempata ja pysyy ees sen pari senttii maan yläpuolel. Toivon vaan et pystyisin siihen. Oonko mä ta´rpeeks vahva siihen? En oo varma. Onnellisuuden määrittelee jokane ihminen yksin ja itse. Mulle onnellisuus tarkottaa myös ihmisiä jotka välittää: ystäviä(sinä♥) , perhe ja koti , opiskelupaikka ( eik yllä uskois). Mulle ei se että hyväksyisin itteni koska tiiän etten ikinä tuu hyväksymään itteeni. Mut tajusin kyl sun pointin. Kiitos et oot mun vierellä♥ Rakas♥

    VastaaPoista
  3. Mä oon vahva myönnän mut aika näyttää oonko tarpeeks vahva.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, muru♥ Mä oon kiitollinen siitä♥ :3

    VastaaPoista

get lost <3