Im falling apart because memories

Totta, musiikki on mun elämä. Koska musiikki ja ihan helvetisti muistoja. Mä hajoon näille muistoille. Oon onnellinen tästä hetkestä ja siitä että eräs ihminen ei vihaa mua vaikka luulin niin. Se oli niin helpottavaa. Oon luullu puol vuotta että se inhoo mua eikä ikinä enää haluis ees puhua mulle, mutta sen mielestä mennet on menneitä. Oonko mä oikeesti ainoo joka kaivelee menneitä? Luultavasti. Äsken telkkarista soi Maailma on sun kappale ja hajosin totaalisesti koska laulettiin sitä viime vuonna musiikin tunneilla ja tää ihminen oli siellä ja laulo sitä kappaletta myös. Hajottaa aivan liikaa. Miks mä muistelen tälläsiä turhia asioita? Miks mä oon tällänen?

Syksy on ihanaa aikaa. Rakastan syksyä. Sataa ja voi olla ulkona. Sade ja tupakka. Täydellistä. Ei. Itseasiaasa. Sade, tupakka ja paras kaveri. Täydellistä. Joo noin sen pitää olla.