Tällä viikolla on ollut jotenkin parempi olo kuin aikoihin vaikka onkin ahistanut ja masentanut. Yritän koulun kanssa parhaani, sen mitä pystyn ja se saa riittää. Mä meen sen siinä tahdissa kuin pystyn. Pääasia että pystyisin käymään siellä. Onneksi on enää vajaa puoltoista kuukautta lomaan. Sitä on kaivattu. Polillakaan mulla ei aikoja oo sovittu ollenkaan, mutta ne psykologiset tutkimukset on tulossa kai ensi kuussa. Voi olla että kirjoitan samoja asioita kuin edellisissäkin postauksissa mutten jaksa tarkistaa asiaa.
Toivon, toivon, todella toivon,että saisin sen oman asunnon. Mua jännittää se tosi paljon. Entä jos en saakaan sitä? Mitä mä sitten teen? En tosiaan tiedä mitä sitten teen...
Kävin tapaamassa tänään kavereita ja oli tosi kivaa nähä niitä pitkästä aikaa. Mä en ole ollut hirveän sosiaalinen viimem aikoina. Eikä vieläkään hirveästi huvita. Onneksi kumminkin menin koska mulla oli kuitenkin hauskaa. Emmä silti sosiaaliseksi meinaa heittäytyä.
Mua pelottaa tulevaisuus. Tuleeko musta ikinä mitään? Pääsenkö mä lukiosta? Pääsenkö jatko-opiskelemaan sinne minne haluan? Mua vaan pelottaa kaikki.
❤❤
VastaaPoista❤
Poista