Christmas is horrible

Joulu tuli ja meni. Kaaosta, ruokaostoksia, syömistä, siivoamista. Täti ja sen aviomies sekä äiti oli meillä joulun. Onnistui pysyä sovussa. Se oli ihan mukavaa. Viettää aikaa perheen kanssa. Välillä ahdisti kamalasti ja painuin parvekkeelle röökille. Syöminen oksettaa. Jouluaattona olisin vaan halunnut lähteä juoksemaan, mutten päässyt. Ahdistaa. Oon alkanut ajattelemaan, etten halua tätä, mutta mun sisällä oleva sh sanoo että jatkajatkasäpystytsiihennäännytäitses. Olen harkinnut,että puhuisin jollekin siitä että ravitsemusterapeutti ei olisi yhtään huono idea sittenkään. Vai onko se? Mä en ansaitse mitään hyvää.

 Liikaa ajattelua. Koko joulun ajattelin sitä yhtä. Vaikka lupasin itselleni etten ajattele sitä koko jouluna. Ei onnistunut. Ei vaan mitenkään onnistunut. Mentiin äidin kanssa joulusaunaan ja olin unohtanut koko asian. Sitten muistin ja ajatukset vyöry ylitseni. Pakenin suihkuun. Siitä lähtien olen ajatellut sitä enemmän tai vähemmän koko ajan. En pysty tähän. Mä oon yrittänyt päästä yli. Tajusin,että välitän siitä liikaa. Toiveajattelen,että se tulee takas mun luo. Ei se kuitenkaan tule. Miksi se mun luo takas tulisi? Mä olen liian huono sille. En ole tarpeeksi kaunis. En ole tarpeeksi fiksu. En ole tarpeeksi mitään.

Eilen huoltoasemalla näin yhtäkkiä jonkun ihan sennäkösen ja säikähdän. Sydän hyppää kurkkuun. Käännän katseeni ja yritän olla kuin en olisi nähnytkään mitään. Käännä katseen takaisin ja huuomaan ettei se olekaan se. Se ei ole se. Vaikka näyttääkin siltä. Illalla syön. Selaan puhelinta tunnin ja menen röökille. Mun röökipaikalla on joku mies,joka näyttää myös siltä. Katson kun se menee penkille röökille sen tyttöystävän (?) ja koiran kanssa. En tiedä kuvittelenko ,mutta tuntuu kuin se tuijottaisi mua. Menen sisälle ja alan nukkumaan. Yritän nukkua tän kaiken pois. Nukuin neljä tuntia ja herään kahdeltatoista yöllä. Valvon pari tuntia ja  alan nukkumaan uudelleen. Herään klo 12. Nukuin yhteensä 13,5 tuntia. Miten se on edes mahdollista? Haluan takaisin nukkumaan. Haluan vaan nukkuanukkuanukkuanukkua. Jos voisin nukkua tän tuskan pois. Kun syön aamupalaa tajuan yhtäkkiä että olen jossain ihan muualla mutta syön silti. Yhtäkkiä huomaan lautasen olevan tyhjä. Sama toistuu kun menen aamuröökille. Huomaan havahtuvani jossain vaiheessa ja röökiä on enää vähän jäljellä. Kaikki tapahtuu kuin sumussa. Enkä pysy itse mukana.