Kaikki on sekasin. Mun pään sisällä sekä mun elämässä. Isoäiti on sairaalassa. Koeviikko on pian. Mun pää menee vaan koko ajan enemmän sekasin. Mun perhe ei ees kysy et miten mä jaksan ja miten mä voin. Eieiei. Mähän voin ihan hyvin, kyllä se pärjäää. Kyllä mä pärjään. Äitikin suuttui kun "häädin" sen täältä ulos. Suuttu todellla. "mä en jaksa tonne enää lähteä seikkailemaan" "mä oisin halunnu olla yksin... -" vai nii" .... Sitten se kumminkin lähti mutta tuli takas heti ja sano ettei lähe minkään kiukuttelevan kakaran takia ja et sehän saa täällä yötä olla jos sitä huvittaa. Entä mä? Jos mä haluan olla yksin,rauhassa omassa kodissani?? Ei tietenkään. Vaikka onneksi se sitten lähti kun mä olin tulostanut sille sen puhelinlaskun.
Pitäs tehä toi kemian tehtävä. Aloitin, tein marginaalit ja otsikon mutta siihen se sitten jäi. Ehkä mä jatkan sitä vielä nyt illalla kun en oo vielä nukkumaan menossa. Maanantaina on se psykologikin. Jännittää kamalasti. Apua. Nyt mä menen syömään joulutorttuja ja ehkä tekemään kemiaa ja katsomaan telkkaria. Saan olla vähän rauhassa, ilman ketään perheenjäsentä häiritsemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
get lost <3