What would I ask from you, Daddy?

Ooon viimesen vuoden aikana ajatellu mun isää tosi paljon. Oon myös puhunu isästä paljon äidin kanssa. Se on auttanu tosi paljon. Äiti kuitenkin rakasti isää tosi paljon. Enemmän kuin kukaan osaa kuvitella. Niin kuin mäkin rakastin ja rakastan edelleen. Viime yönä kun itkin kaikista mahdollisista asioista yksi niistä oli isä ja se että tajusin että mun isi on oikeesti kuollut. Mä en ikinä nää mun isää enää. Mun isä ei ikinä tuu pitämään mua sylissä. Mun isä ei tuu ikinä halaamaan mua. Isi ei tuu ikinä sanomaan mulle että rakastaa mua. Isi ei ikinä tuu saattamaan mua alttarille jos menen naimisii. Eikä mun lapset tuu ikinä saamaan mun puolelta vaaria. Naurettavaa,että tajuan tän kaiken kunnolla vasta nyt. Isän kuolemasta tulee kuitenkin lokakuun 15.päivä 14 vuotta. 14 helvetin vuotta. Ei ole mahdollista. Paitsi että on ja se tässä onkin surullisinta. Äiti ja minä ajatellaan isää  päivittäin.

Joku rakas ihminen joskus kysy multa mitä kysyisin mun isältä jos se saisi olla elossa 5 minuuttia? No tässä ainakin muutama asia:

- Rakastiko isä mua?
- Miksi se kohteli äitiä niin huonosti?
- Miksi ja mitä aineita sen ruumiinavauksessa oli löydetty?
- Oliko isän kuolema itsemurha vai pelkkä kauhea onnettomuus?

Näiden lisäksi haluisin sanoa isälle: " Miksi sä menit kuolemaan sillä tavalla!!? Mä rakastan sua ja äiti rakastaa sua ja meillä ja siskolla on sua kauhea ikävä. Mä haluan sut takas! Miten mun ois tarkotus elää mun elämä ilman isää? Totta mä en tuntenu sua, mutta silti sä olit mun isä! Mä näytänkin ihan sulta ja äiti sanoo aina välillä et mun tietyt ilmeet ja liikkeet on samanlaisia kun sulla! Miksi sä et vaan voi tulla takasin!!??? Mä en kestä tätä tuskaa! Miksi sä teit näin mulle??"

Nyt mua alko itkettää vitusti koska toi kaikki on ihan totta enkä kestä tätä. Ehkä tää riitti tältä postaukselta. Ennen ku hajoon pirstaleiks tohon lattialle.